Kunnan tulee tukea kuntalaisten liikkumista kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, avustamalla kansalaistoimintaa ja tarjoamalla liikuntapaikkoja. Omassa työssäni kohtaan liikunnasta kiinnostuneita kuntalaisia päivittäin, niin liikunta- ja ravintoneuvonnan kuin ryhmienohjaamisen puolesta. Jyväskylän kaupunkia pidetään monellakin tapaa liikuntakaupunkina, joka tarjoaa asukkailleen monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Ainut olennainen asia ei todellakaan ole pohtia pitäisikö Matti Nykäsen mäkihyppy torni purkaa vai ei.

Liikunnallista elämäntapaa terveyden ja työkyvyn sekä työn tuottavuuden edistämiseksi on pyritty jo vuosikausia edistämään monin keinoin sekä työyhteisöissä että vapaa-ajan järjestötoiminnalla. Toimien vaikuttavuus on kuitenkin jäänyt varsin vaatimattomaksi. Olennaista on saada liikunta yhdeksi tärkeäksi osaksi omaa elämää ja itsestä huolehtimista. Ihmisvartalo on tehty liikkumaan. Ei ole olemassa mitään pilleriä tai ihmedieettiä, joka kykenisi kilpailemaan terveysvaikutuksiltaan riittävän liikunnan kanssa.

Useissa tutkimuksissa on pystytty kiistattomasti osoittamaan, että parempi fyysinen kunto sekä lisää että ylläpitää työkykyä ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Se myös motivoi ja kannustaa työntekijää parempaan työssä jaksamiseen. Liikunnan merkitystä työkyvyn ylläpitämiseen on myös tieteellisesti tutkittu, esimerkiksi Suomen Gallupin ja SLU:n vuonna 1995 tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä liikunnan harrastuksen ”vaikuttamisesta fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen työkykyyn.” Tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä, joiden mukaan liikunnan harrastaminen vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vähenemiseen, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vähenemiseen, stressin sietokyvyn kasvamiseen sekä myös työkykyindeksi on liikuntaa harrastavilla parempi.

Liikunnalla on ihmisten fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia lisäävä sekä ongelmia ennaltaehkäisevä merkitys. Myös mielenterveysongelmia voidaan monella tavalla ehkäistä ja hoitaa lisäämällä liikuntaa. Terveyteen vaikuttaviin elintapoihin voidaan usein soveltaa resurssinäkökulmaa. Suotuisat tottumukset, kuten edullinen ravitsemus tai liikuntamahdollisuus, ovat terveyden voimavara ihmiselle, joka huolehtii itsestään osana jokapäiväistä toimintaansa. Sellaisten terveysresurssien hankkiminen edellyttää kuitenkin useita yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia voimavaroja.

Tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja, taloudellinen tilanne tai palvelujen tarjonta eivät saa olla esteenä aidoille valinnoille. Ihmisellä on oltava mahdollisuus päättää myös omasta ajankäytöstään. Kaiken sen hektisen arjen keskellä ihmisellä on oltava niitä psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja selvitä arjen vaatimista velvollisuuksista. Liikunta on yksi tehokkaimmista keinoista edistää kansalaisten terveyttä, hyvinvointia ja myös kehittää sosiaalista puolta. Sosiaalisia, vahvoja siteitä ja verkostoja syntyy.

Liikuntaharrastuskynnys ei saa nousta missään nimessä ainakaan harrastuksen hinnan takia. Liikuntalain mukaan kuntien tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle, seurojen pääasiassa järjestäessä toiminnan. Myös liikuntapaikoista kuten koulujen liikuntasaleista, hiihtoladuista ja kevyenliikuntaväylien yläpidosta on kunnan huolehdittava entistä järjestelmällisemmin jo liikuntalainkin nojalla.

Anna-Leena Kärkkäinen