Vaalit voitetaan verkossa

Vaalit voitetaan verkossa

Eletään parhaillaan vuoden synkintä aikaa – valo on vähissä ja koronavirus jyllää voimakkaasti, ei pelkästään Helsingin seudulla, vaan omassa Keski-Suomessakin. Kokouksia pidetään yleensä etänä ja vähintään hybridinä, tapaamisia ystävien ja jopa sukulaisten kanssa on vähennetty minimiin, baareihin ei oikein uskalla mennä. Kuitenkin rokotteen ja pidempien kevättalven päivien myötä herää toivoo paremmista ajoista. Monille ei varmasti tule heti mieleen, että vuodenvaihteen jälkeen ei jää kuin kolme ja puoli kuukautta ennen kuin suomalaiset lähtevät taas vaaliuurnille valitsemaan uusia kunnanvaltuutettuja.

Kuntavaalien läpivienti näin poikkeuksellisissa oloissa asettaa sekä viranomaisille että puolueille suuria haasteita. Äänestäjinä olemme tottuneet näkemään vaalitelttoja sekä laumoittain innokkaita ehdokkaita kävelykadulla ja markettien pihoissa, rantabannerit liehuvat, lupauksia annetaan, nenään kantautuu hernekeiton lempeä tuoksu ja kahvia saa miltei joka kulmasta. Mutta ei tällä kerralla. Ehdokkaiden hankinta on puolueelle kuin puolueelle selkeästi vaikeampaa kuin neljä vuotta sitten. Moni puolue on sekä teettänyt videoita että ostanut lehti- ja radiomainontaa terästämään omia värväyspyrkimyksiään.

Jyväskylässä sosialidemokraatit ovat nostaneet parrasvaloihin ennakkoluulottomasti nuoria ehdokkaita ja nousevia kykyjä. Puolueen rekryvideot ovat pyörineet jo kuukauden verran Facebookissa ja kampanja jatkuu tammikuun puoliväliin asti mtv.fi -palvelussa. Kun mahdollisuuksia asioida kasvokkain äänestäjien kanssa tulee olemaan selkeästi vähemmän kuin normaalisti, sähköisen kampanjoinnin merkitys korostuu entistä enemmän. Ehdokkaalle ystävien ja työkavereitten äänten varmistaminen on aina ykkösprioriteetti, mutta lähipiirin ulkopuolella runsaan näkyvyyden saaminen on perinteisesti hyvin haasteellista. Se vaatii yleensä sekä taitoa että sopivan paksua lompsaa.

Haastavista lähtökohdista huolimatta en usko, että näissä vaaleissa raha on ratkaiseva tekijä. Sen sijaan kyky tiedostaa ja käyttää verkon tarjoamia mahdollisuuksia on tuiki tärkeää. Lähikuukausina tulemme näkemään mitä erilaisimpia sähköisen kampanjoinnin oivalluksia. Veikkaan, että Instagram ja etenkin podcastit tekevät nyt läpimurron suomalaisessa poliittisessa viestinnässä.

Yhteiskuntavastuu koskee kaikkia

Yhteiskuntavastuu koskee kaikkia

Pääministeri Sanna Marin totesi 5.10. MTV uutisten nettikolumnissa seuraavaa: ”Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatimus syvän kriisin keskellä ei ole kohtuutonta.” Erittäin hienosti lausuttu, kannatetaan. Moni on kokenut pääministerin sanomiset yrittäjiä halventaviksi ja vastakkainasettelun lietsomiseksi. En epäile tätä kokemusta lainkaan, se on varmasti ihan aito.
Iltapäivälehtien kolumnistit kirjoittavat kilpaa taloutta ymmärtämättömästä pääministeristä ja sosiaalinen media pursuaa pääministeriä haukkuvia kommentteja. Saahan sitä kirjoittaa, ei se ole kielletty. Mietin vaan, että kukahan sitä vastakkainasettelua oikein kylvää? Hallitus vai oppositio?
Edelliset maan hallitukset vuosina 2003-2019 ovat olleet porvari johtoisia. Olemme tottuneet siihen, että yrittäjiin ei ole kohdistunut minkäänlaista kritiikkiä tai edes poikkipuolikasta pahaa sanaa hallituksen taholta. Nyt on pitkästä aikaa selkeästi vasemmisto johtoinen hallitus ja keskustelu on erilaista. Ei tämä sen kummempaa ole. Ajatus, että demarit olisivat yrittäjävastaisia, on harhaa. Demarit kannattavat julkisia palveluita, joita yrittäjät täydentävät. Pien- ja keskisuuret yritykset luovat vankan taloudellisen pohjan maallemme ja ovat merkittävä työllistäjä, se on ihan selvä.
Kun Sipilän hallitus teki kiky-sopimuksen, jossa kyykytettiin työttömiä ja duunareita oikein huolella, oli minulla varmasti samanlaisia tunteita kuin nyt yrittäjillä nykyistä hallitusta kohtaan. Sillä erotuksella vaan, että nykyinen hallitus on hoitanut asioita yrittäjille edulliseen suuntaan mm. merkittävän suurilla yritystuilla ja samaan aikaan pyrkinyt pitämään huolta työttömistä ja duunareista. Toisin sanoen, hallitus pyrkii toimimaan kaikkien hyväksi. Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatiminen on hyväksyttävää ja se koskee meitä ihan jokaista.

Jussi Maasola

Hippos menee uusiksi

Hippos menee uusiksi

Pitkään vastatuulessa ollut Hippos-suurhanke näyttää ainakin nykyisessä mittakaavassaan kariutuvan. Kauan etsittyä uutta pääsijoittajaa ei ole toistaiseksi löytynyt ja siksi suunnitelmat menevät mitä suuremmalla todennäköisyydellä uusiksi. Lähiaikoina Jyväskylän päättäjille esitettäneen uusi supistettu vaihtoehto, joka täyttää kuitenkin kaupungin olennaiset tavoitteet.

Vielä vuoden 2018 lopussa kaikki näytti hyvältä: sekä päärahoittaja Fennia Varainhoito että rakentaja Lehto Group hyväksyivät lisärahoituksen uuden liikuntakeskittymän suunnittelulle. Keväällä 2019 tapahtui negatiivinen käänne, kun Fennia ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta sen liiketaloudelliseen epävarmuuteen vedoten. Lehto Groupin omat toistuvat tulosvaroitukset olivat myös omiaan vähentämään hankkeen houkuttelevuutta potentiaalisten sijoittajien silmissä. Huononevat talousnäkymät ovat tehneet sijoittajista entistä varovaisempia ja koronavirus on luonnollisesti heikentänyt monien urheiluseurojen toimintaedellytyksiä.

Lähtökohdat supistetulle mallille ovat selvät: nykyisessä erittäin tiukassa taloudellisessa tilanteessa kaupungin investointi- ja vuosikustannukset eivät voi paljoakaan poiketa jo sovituista lukemista. Alkuperäisessä ehdotuksessa uusi liikuntakeskittymä olisi maksanut noin 250 miljoonaa euroa, josta Jyväskylän kaupungin osuus 34 miljoonaa euroa. Urheiluseurojen heikentynyt kyky maksaa tilojen käytöstä on pakko huomioida. Hippos-alueen rakennusten osittain huono kunto aiheuttaa luonnollisesti myös aikataulupaineen. Lähiviikot näyttävät, herättääkö uusi hahmotelma kiinnostusta sijoittajien keskuudessa. Jos vastakaikua löytyy, päättäjiltä kysytään lopullinen siunaus ennen vuodenvaihdetta. Mikäli hanke ei edellytä kaavamuutosta, kuokka voisi iskeä maahan jo 2021 aikana.

Solidaarisuusvaje on huolestuttavaa

Solidaarisuusvaje on huolestuttavaa

Onko osa kansalaisista kokonaan unohtanut, miksi veroja kerätään? Onko itsekkyys ja omien etujen ajaminen syönyt solidaarisuuden kokonaan?  Eikö lähimmäistä tarvitse enää rakastaa?

Ajattelen, että monesti ihminen ymmärtää verojen keräämisen järkevyyden vasta kantapään kautta. Kun eteen tulee todellinen vakava tilanne, aletaan arvostamaan maksettuja veroja. Jos sairastuu vakavasti ja saa tarvitsemaansa hoitoa lähes ilmaiseksi, alkaa ymmärtämään, miksi on maksanut veroja. Silloin kun on kuoleman kanssa nenäkkäin, siinä ei auta paksu rahapussi. Tulee mieleen, että on meillä vaan mahtava maa ja järkyttävän hieno terveydenhuolto! Koulutetut, maailman parhaat terveysalan ammattilaiset hoitavat minut kuntoon. Kiitollisuus on ainut asia mikä päässä pyörii. Maksamme veroja, jotta voimme elää yhdessä maailman parhaimmassa yhteiskunnassa, jossa jokaisesta pidetään huolta riippumatta yhteiskuntaluokasta.

Verojen vihaajat murisevat sosiaalisessa mediassa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun keskustelujen kommenteissa mainitaan Suomen kireä verotus. Todellisuudessa Suomen verotus on keskivertoa Euroopan mittakaavassa. Kysymys näille verojen vastustajille on yksinkertainen: mistä raha tulee yhteiskunnalle, jos ei verotuksesta? Millä meinasitte rahoittaa koulutuksen, kasvatuksen, terveydenhuollon, tiet ja ylipäätään kansalaisten yhteiset palvelut? Vai lopetetaanko peruskoulu sekä terveydenhuolto ja tarjotaan palveluita vain niistä maksaville? Onko koskaan käynyt mielessä, kuinka paljon yhteiskunta on jo maksanut sinun puolestasi? Se nyt on vaan niin, että verotus kaikista tasapuolisin järjestelmä edelleen.

Se jolla on enemmän, maksakoon enemmän ja se, jolla on vähemmän, maksakoon vähemmän. Solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Minulla on väkevä tunne, että elämme pahassa solidaarisuusvajeessa. Tuntuu kauhealta kuunnella miljoonia tienaavien yritysjohtajien puhetta talousahdingosta, kun samaan aikaan työttömäksi jääneet miettivät omaa toimeentuloaan ja perheensä tulevaisuutta. Ristiriitaiset tunteet heräävät, alkaa kiukuttamaan.

Reilut viisitoista vuotta olemme eläneet porvarihallitusten maailmaa. Samaan aikaan kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on vain syventynyt. Rikkaat ovat rikastuneet ja huonosti menevillä menee entistä huonommin. Viisitoistavuotta meille on kerrottu, että ei ole jakovaraa antaa köyhille mitään, mutta samaan aikaan osinkoja on jaettu ennätysmäärä rikkaille. Köyhiä on nöyryytetty ihan tarpeeksi. Nyt on aika tehdä toisenlaista politiikkaa. Nyt on aika solidaarisuuden, johon kaikkien on osallistuttava. Siis kaikkien, myös rikkaiden. Minä-minä ajattelu johtaa väistämättä heikommassa asemassa olevien ihmisten lisääntyviin vaikeuksiin entistä enemmän. Kaikista heikoimmassa asemassa olevista täytyy pitää huolta. Lähimmäistä täytyy rakastaa. Aidosti solidaarinen ajattelu vallatkoon alaa. Se on ainut keino, millä selviämme tästä sodan jälkeisen historian suurimmasta kriisistä.

SDP:n valtuustoryhmä teki henkilövalintoja

SDP:n valtuustoryhmä teki henkilövalintoja

Kokouksessaan sunnuntaina 20.9. Jyväskylän Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä valitsi Tony Melvillen uudeksi puheenjohtajakseen kuluvan valtuustokauden loppuun. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Jasmine Repo ja toiseksi Jarno Kemiläinen.

Kaupunginvaltuusto kokouksessaan maanantaina 21.9. päätti asettaa tilapäisen valiokunnan valmistelemaan kaupunginhallituksen erottamista. Tony Melville valittiin valiokunnan varapuheenjohtajaksi ja Leena Yksjärvi varajäseneksi.

Toimenpide liittyy ns. Kataja-tapaukseen. Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Teemu Torssonen on parhaillaan vangittu epäiltynä Katajan murhan yrityksestä. Valiokunta varaa asianosaisille eli kaupunginhallituksen jäsenille ja varajäsenille, joita erottamisesitys koskee, tilaisuuden tulla kuulluksi.

Ensimmäiset ehdokkaat julki

Ensimmäiset ehdokkaat julki

Kunnallisjärjestö on julkaissut ensimmäiset kuntavaaliehdokkaansa. Elokuun loppuun mennessä 37 henkilöä olivat jo allekirjoittaneet ehdokassitoumuksen. Ehdokashankinta etenee suotuisasti ja lisää nimiä julkaistaan marraskuun loppupuolella. Rekrytointivideo ja muuta verkkosisältöä pikku hiljaa valmistuu ja sitä jaetaan somessa.